On ihmeellistä tämä elämän kiertokulku..joskus tuntuu siltä että alottaisi jälleen aivan alusta..niin tälläkin viikolla töissä,kun meidän uusi päällikkö astui mukaan kuvioihin..elettiiin vuotta ´97 kun otin ensimmäisen askeleen ja ensimmäisen oven aukaisun Seppälään..Laura otti minut silloin vastaan Uudessakaupungissa harjoittelijana..Tänä päivänä olen jälleen harjoittelemassa ja Laura on meidän uusi päällikkö...
Kiva on ollut huomata että sitä on edes jossakin vielä hyvä,sitä olen omassa työssäni.. juttelin mieheni kanssa aiemmin koulutuksesta ylipäänsä,mitä on ollut ja mitä ei ollut,ja hän totes että ei tullu semmosta onnistumista mihin oot tottunu..osittain totta,onnistumisiakin on ollut mutta myös sitä toista puolta,ja välillä olen miettinyt sitäkin että oliko tässä oikeesti mitään järkeä tai hyötyä kun kuitenkin syksyllä asiat ovat aivan niinkuin ennenkin,ei se tietysti huono asia ole missään nimessä,mutta tulevaisuus sen sitten näyttää aukeaako uusia ovia vai ei...Loppuun vielä lause Gösta Sunqvistilta.."Elämä on pitkä puutelista,se silloin tällöin täyttyy suudelmista ja se on ihanasti sanottu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti